Kyllä nyt on taas onnistuttu.

Voi hyvänen aika. Nyt on mennyt taas putkeen niin että kuuluisa putkitehtailija Paavo Utki hämmentyis. Viime viikon päivitykset jäi kirjoittamatta, muiden juttujen lisäksi tässä kirjoituksessa selviää syyt siihen. Siirrytään siis aikamatkalle viime viikkoon!

Alkuviikosta opittiin valokuvausta ah niin karismaattisen Antti Hotakaisen kanssa. Koko valokuvausspektaakkeli oli alhaisista odotuksista (premissi: "puhelimissahan on jo digikamerat") ja oletetuista kiinnostukseni kohteista huolimatta oikeasti tosi mielenkiintoinen. Jopa niin paljon, että ihan tosiaan rupesin miettimään, voisko valokuvaus olla mulle se itseä kiinnostava juttu.

Tosiasiahan on se, että mä tykkään ihan kauheesti luonnosta ja kaikista luonnollisen kauniista jutuista. Maisemat ja tollaset jutut on ihan kauheen kivoja! Niin miksei sitte ottais valokuvia kaikesta nätistä, mitä metsissä ja muualla näkee.

Take a picture, it'll last longer.

Maanantain ja tiistain verran oltiin valokuvaamassa juttuja, ja opinkin tosi paljon järkkäreistä ja niiden käytöstä. Toki mä oon ennenkin järkkäreillä räpsinyt, kuitenkin tietämättä varsinaisesti yhtään mitään niistä asetuksista tai mistään yhtään mitään. Automaattiasetuksilla oon aina mennyt, ja Anttihan sen onnistuneesti sanoikin juuri, että jos pelkillä automaattiasetuksilla vetää, niin siinä heittää hyvin tehokkaasti satoja euroja ihan hukkaan. Opittiin siis erilaisia asetuksia paljon, ja ainakin omasta mielestä ymmärsinkin niiden funktiot aika hyvin.

Ja sitten iski keskiviikko.

Koko alkuviikon (ja aiemman viikonlopun) olin ollu kurkku kipeänä ja muutenkin vähän puolivahvassa voinnissa. Tiistaihin asti vedin väkisin hirveällä raivolla, mut keskiviikkoaamuna tuli seinä vastaan. Oikeasti mä ehdin jopa lähteä koululle, intoa ja tarmoa täynnä oppimaan lisää valokuvausta, kun puolivälissä matkaa totesin että ei tässä oo nyt jätkät mitään järkeä lähteä istumaan ja tartuttamaan muita, kun hengittäminenkin tuotti vaikeuksia ja keuhkonpalasia lensi aina kun suunsa avas.

Jäin sitten kotiin keskiviikkoaamuna. Käppäilin päivemmällä kaupungin toiselle laidalle terveyskeskukseen vähän valittelemaan oloani. Loppuviikko menikin sitte sairastaessa - ja edelleen vähän puolikuntoinen olo - kotona. Ikävä juttu sinänsä, koska mua ois tosiaan kiinnostanut olla vielä se kolmas päivä valokuvaamassa ja mahdollisesti oppimassa vielä vähän lisää niistä järkkäreistä.

Vielä ikävämpi juttu, koska torstain reissu jäi väliin. Torstaina ois ollut tarkotus lähteä rakkaan pääkaupungin Pasilan Messukeskukseen sähköisen markkinoinnin messuille. Aihe oli tosi kiinnostava, ja olisinpa päässyt käymään vähän pk-seudullakin. Vaikka sitten vaan muutamaksi tunniksi (ja sekin Messukeskuksessa), mutta olis silti saanu vähän Helsingin ilmaa hengiteltyä. Enpä päässyt. Pitänee lähteä jossain välissä ihan kunnon reissulle etelään, tapaamaan tyyppejä.

No, perjantaina oli kuulemma Photoshopin maailmaa taas, joten en luultavasti missannut ihan kamalan paljon mitään tärkeää. Se on tullut vuosien saatossa jo itelle aika tutuksi. Koko viikonloppu meni myös sairastaessa, joten en sillonkaan tehnyt mitään jännää.

Nyt eletäänkin maanantaissa taas, Aimo Syrin luennolla ja tää on taas aivan yhtä legendaarista ku aina. Loistava maanantai, yskän- ja flunssanjämistä huolimatta. Kyllä tästä lähdetään vielä paranemaan, ennemmin tai myöhemmin!

RAKKAIN TERVEISIN JOONAMOI hei, hullu idea!